torstai 9. heinäkuuta 2015

Topakkana hattu päässä ja hanskat kädessä - rakkaudesta ruusuihin


Pari viikkoa sitten oli taas kokouspäivä. Tapaan yhdistää mahdollisimman monta kokousta yhteen päivään, jotta viikosta ei tulisi niin hajanainen. Kahden kokouksen välissä oli sopivasti 25 minuuttia tyhjää aikaa. Olin taas tuomikirkon nurkilla, mutta tällä kertaa en mielinyt sinne. Aikaisemmissa kokouksissa oli käsitelty niin paljon asioita, että pääni kaipasi lepoa ennen seuraavaa kokousta. Suuntasin Piispankadulle ja Hus Lindmanin pihalle katsomaan, jokohan ruusut olivat puhjenneet kukkaan. Ilokseni, ensimmäiset kukat loistivat kauniin keltaisina lukuisien nuppujen ympäröiminä.



Piispankadun varrella olevien Åbo Akademin rakennuksien tonteilla kasvaa lukuisia ruusupensaita. Kyseessä ei ole huolitelluista jaloruusupenkeistä, joissa musta multa korostaa kiiltävän vihreitä lehtiä ja ylväitä ruusuja, joiden nimien takaa usein löytyy joku maineikas henkilö, kuten Queen Elisabeth, Victor Borge tai Ingrid Bergman, vaan Åbo Akademin ruusupensaat sen sijaan kohoavat korkeina, piikikkäinä, rosoisina ja jopa joskus rumina nurmikolta.

Pensaiden rosoisuus ja sijoittelun hieman sekava vaikutelma pistää silmään. Ovathan ne istutettu ylväiden talojen puutarhoissa. Ruusujen takana on ruusumatamiksi kutsuttu Toini Grönqvist. Taidehistorioitsija, jonka silmä esteettisyydelle avasi tien historiallisten ruusujen maailmaan. Kiitos hänen, Suomessa on onnistuttu säilyttämään suuria määriä vanhoja ruusulajikkeita, jotka ennemmin tai myöhemmin olisivat kadonneet uusien jalostettujen ruusujen vallatessa markkinoita.

Kuten monet muutkin kasvit, ruusut saapuivat munkkien mukana keskiajalla Pohjoismaihin lääkekasveina. Luostaripuutarhoissa kasvavista ruusujen eri osista valmistettiin rohtoja muun muassa sukkulamatojen, vatsakipujen ja päänsärkyjen hoitoon. Reformaation jälkeen ruusut siirtyivät kirkkojen pihoille ja hautausmaiden reunoille, joista sitten ammennettiin inspiraatiota runoihin ja kirjallisuuteen. Ensimmäiset ruusutarhat, niin sanotut rosariumit, perustettiin vasta 1800-luvulla.

Åbo Akademin ruusutarha perustettiin 1993 opinahjon 75 merkkivuoden kunniaksi samalle paikalle, missä aikoinaan sijaitsi Pehr Kalmin 1760-luvulla perustama Turun Akatemian kasvitieteellinen puutarha. Tarhaan istutettiin Kalmin kasvitieteellisessä hengessä peräti 140 eri historiallista lajiketta. Lajikkeiden määrä on tänä päivänä huomattavasti suurempi ja pensaiden määrä on yli 1200.

Kuten arvata saattaa, tuoksu keskikesäisellä Piispankadulla on huumaava. Tuhansien ja tuhansien valkoisten, keltaisten ja vaaleanpunaisten ruusujen muodostama lempeä värisekoitus on hurmaava. Joka kesä se on nähtävä ja koettava edes kerran. Vielä muutama vuosi sitten saattoi nähdä vanhan rouvan hatussaan ja pitkässä takissaan, hanskat kädessä, nyppimässä kuolleita kukkasia tai poistamassa katkenneita oksia. Touhutessaan pensaiden kanssa hän oli selvästi onnellinen, mutta osasi hän olla piikikäskin. Muistan ne lukuisat kerrat, kun opiskelijana ohitin ruusutarhaa ja näin hänet torumassa ja/tai topakasti neuvomassa selvästi tuskastunutta puutarhuria istuttamisessa. Tämä varmaan useaan otteeseen suunnitteli vaihtavansa pensasta itse rouvaan, mutta onneksi näin ei käynyt. Ilman Toinia tällaista ruusuloistoa ei olisi keskellä kaupunkia.


Ruusutarhaa voi vapaasti käydä ihailemassa. Suurin osa ruusuista löytyy Sibeliusmuseon edestä ja takaa, viereisellä Hus Lindmanin pihalla, sekä Hus Lindmanin jälkeisellä huvilatontilla.