Rutiineista poikkeamalla paloasemalle

Kauan ennen Jari Sarasvuon nousua yritysmaailman työntekijöiden ykkösinnoittajaksi, osallistuin silloisten työkavereiden kanssa työnantajani tilaamaan Opi palvelemaan päivään. En juuri muista siitä päivästä muuta kuin, että olimme koko päivän Haikon kartanolla, syötiin hyvin ja nautimme kauniista maisemista. Kaikki sanoma, mitä kylläkin innostava puhuja päivän mittaan julisti, oli mielestäni vanhaa ja kulunutta tietoa sekä itsestäänselvyyksiä. Eräs asia jäi kuitenkin mieleen – arjen rutiinien raadollinen seuraus.

Puhuja kysyi, miksi mielestämme aika menee liiankin äkkiä. Hän itse vastasi siihen näin: Koska teemme joka päivä samoja asioita samassa järjestyksessä aamulla heräämisestä illan nukkumamenoon asti. Rutiininomaisesti toimimme tuttuun, toimivaan ja turvalliseen tapaan. Hän käskikin murtaa rutiineja ja poiketa niistä jatkuvilla pienillä muutoksilla esim. viemällä muksuja tarhaan ja kouluun eri kautta silloin tällöin, vaihdella saunomispäivää, syödä lounas eri paikassa tai syödä jotain ihan muuta kuin yleensä … 

Olen pyrkinyt elämään näiden ohjeiden mukaan, mutta arkeni rutiineista poikkeaminen kohdistuu ehkä eniten kävelyreitteihini. Kun on kiire, niin on helppoa valita aina se lyhin tie, mutta jos vaan on vähän enemmän aikaa, valitsen pitempiä ja harvemmin käveltyjä reittejä.

Tein sen taas tässä eräänä päivänä ja löysin itseni Eerikinkadun paloaseman edestä. Kaunis punatiilinen talo, joka tyyliltään edustaa sekä loppuvaa jugendia että alkavaa klassismia, seisoo ylväästi muurinympäröimällä pihallaan. Runsaat kesäkukka-asetelmat koristavat kaarevien oviaukkojen välejä. Suurista kaarevista tallinovista huolimatta rakennus ei tunnu paloasemalta. Se on jotenkin liian kaunis ollakseen sellainen. Sata vuotta sitten, kun rakennusta rakennettiin - ja aikaisemminkin - laitosten rakentaminen tehtiin samoja esteettisiä arvoja noudattaen kuin muissakin kaupunkien rakennuksissa. Siksi meillä täällä Turussa on monta kaunista vanhaa koulurakennusta ja muita laitoksia, kuten esimerkiksi vanha synnytyssairaala Heideken.

Esteettiset arvot muuttuvat ja arkkitehtuuri sen mukana. Julkisilla rakennuksilla käyttötarkoitus, käytännöllisyys ja toimivuus ovat tärkeimpiä ominaisuuksia, mutta silti pyritään rakentamaan sopivaa, arkkitehtuurikilpailun voittajan suunnittelemaa hyvännäköistä rakennusta. Mutta toimitaanko näin myös paloasemien suunnittelussa?

Mikkelän paloasema, Espoo

Espoossa esteettisyydestä on luovuttu. Paloasemarakennukset ovat kuin samasta muotista tehtyjä, vanhojen bussihallien ja kasvihuoneiden risteytyksiä. Ne ovat juuri niin toimivia kuin pitävätkin ja ajavat varmasti asiaansa. Säästetäänkö rahassa vai ajatellaanko vain, että paloasemalla ei ole niin väliä, kunhan se toimii? Moderni paloasema, jonka läheisyydessä yleensä on paljonkin erilaisia asuinrakennuksia, pitäisi olla suunniteltu osaksi kaupunginalueen yhtenäistä katukuvaa ja täyttää esteettisiä arvoja. Sen pitää sulautua joukkoon, mutta silti erottautua oman arvoisensa rakennuksena, kuten nykyinen kaunis paloasemamme Eerikinkadulla tekee.

Niittykummun paloasema, Espoo

 Tänä päivänä paloasemaamme pidetään vähän vanhanaikaisena ja epäkäytännöllisenä. Jo nyt paloautojen kuskit joutuvat kieli keskellä suuta ajamaan moderneja sammutusautoja kapeista ja matalista oviaukoista. Hesarikaan ei kuulemma välttämättä mahdu auton ja ovenpielen väliin. Palokaluston kasvaessa edessä on todennäköinen muutto uudempaan rakennukseen - mutta millaiseen? Onko toimivuus kaikki kaikessa vai otetaanko myös esteettisyys huomioon? Kun paloasemastamme aikoinaan luovutaan, toivokaamme, että rakennusvanhus saa arvoisensa jatkajan ja annetaan bussihallien ja kasvihuoneiden toimia ihan omina rakennuksinaan.