Mikä on suhteesi puistonpenkkiin?

Muistatko koska viimeksi istuit puistopenkillä ja missä? Monelle penkki on vain eteen sattuva hetken helpotus, toiset eivät huomaa niitä lainkaan. Mutta, penkki on paljon muutakin...

PS. Aloitin itsekin valtaamisen. Sen sijaan, että jäin lounaan jälkeen istumaan kahvini kanssa Vähätorin varrella sijaisevaan lounasravintolaan, otin kahvini mukaan ja siirryin penkille istumaan. Matala syysaurinko piirsi pitkiä, tummia varjoja vastarannan kirkkaanvihreän nurmikkoon. Lehmukset tiputtelivat keltaisia lehtiään ympärilleni ja jokeen. Hetken päästä en enää huomannut Tuomiokirkkosillalla liikkuvaa automassaa. Oli ihanan rauhallista. Ehdottomasti lounastunnin kohokohta.