Villasukat jalkaan, pipo päähän ja voimistelemaan!

Kun kävelet tai pyöräilet Itäistä Rantakatua Vanhan Suurtorin ohi kohti Kirjastosiltaa, pysähdy hetkeksi tutkimaan nykyisen Katedralskolanin liikuntasalirakennusta. Tyylillisesti rakennus poikkeaa koulun päärakennuksesta, mutta se onkin nuorempi ja edustaa 1900-luvun taitteen modernia arkkitehtuuria – jugendia. Jugendiksi me tunnistamme sen muun muassa kaarevista, isoista ikkunoista. Vaikka ikkunat pehmentävät muuten aika tylsää isoa seinää, mielestäni jugendin hienous ja kauneus tulee parhaiten esiin yksityiskohdissa.

 

Rakennuksen kulmia koristaa upeat peltiin muotoiltu lumpeenkukkaset – jugendin rakkaimpia koristekasveja. Niiden seuraksi kiinnitettiin seitsemän valurautaista liljaa näennäisesti tukeakseen kattoa. Liljakoristeet saattavat olla juuri sitä, pelkkiä koristeita, mutta saattavat myös ainakin osittain toimia esikuviensa lailla ankkurirautoina tukemassa rakennuksen rakenteita. Suomen vanhimmat ankkuriraudat löytyvät muuten todennäköisesti keskiaikaisesta Tuomiokirkosta ja Turun linnasta, joten niitä kannattaa bongailla. Mitä yksinkertaisimpia, sitä vanhempia.

Viitteitä keskiajasta löytyy myös rakennuksen savupiippujen koristemuurauksesta, joka helposti tuo mieleen ritarilinnoituksien ampuma-aukoin varustetut muurit.

Koristeellinen ankkurirauta rakennuksen julkisivussa.

Liikuntasalirakennus tarvitsi, kuten muutkin rakennukset, lämmityksen. Kuten siihen aikaan oli tapana, myös liikuntasali varustettiin puulämmitteisillä lämpöuuneilla. Vielä 1940-luvulla salia pidettiin lämpimänä klapien voimalla, vaikka päärakennuksessa oltiin jo siirrytty kaukolämpöön. Eihän lämmitysmuodolla muuten niin väliä ole, mutta kun sunnuntait yleensä ovat olleet vapaapäiviä, tarkoitti tämä myös, että maanantaina liikuntatunnille saapuvat oppilaat saivat tuntea talonmiehen vapaapäivän kirjaimellisesti nahoissaan. Talvipakkasella ei auttanut muu kuin voimistella villasukat jalassa ja pipo päässä.

 

Rakennuksen piirsi arkkitehti Karl August Wrede (1859-1943), jonka käyntikortissa komeili titteli Yleisten rakennusten ylihallituksen ylimääräinen arkkitehti. Wrede on myös piirtänyt yksi maamme kauniimpia rakennuksia, Turun vanhaa pääkirjastoa, jonka hänen hyvä ystävänsä, teollisuuspohatta von Rettig, rakennutti ja lahjoitti Turun kaupungille. Mutta, se onkin sitten jo ihan eri tarina.